maanantai, 23. marraskuuta 2009

Tapaus Laamanen


Minulla oli etuoikeus päästä Talentin takahuoneeseen kilpailun ajaksi – Iina Kangasharjun tukijoukkolaisena –
ja pääsin tarkastelemaan tunnelmaa hyvin läheltä. Itse jo semifinaaleissa pudonneena arvostin (ja arvostan) kokemusta erittäin korkealle, sillä minulle tässä oli kyse myös promotoinnista ja uusien ihmisten kohtaamisesta.

Pääsin kenraaliharjoituksissa ”vara-tuomarin” rooliin (Katja Stålin sijaisena) ja kommentoin Markulle, kuinka hänen äänensä oli valtaisan hyvässä kunnossa ja muutenkin äänentasapaino oli sillä hetkellä huikeaa. Myös finaaliveto oli mielestäni laadukas.

Nämä ovat mielestäni seikkoja joista pitäisi olla ylpeä. Se että voittaako vai ei, on tässä vaiheessa hyvin toissijaista. Markun kohdalla voitto oli jo sekin, että hän yleensä lunasti finaalipaikan ja suoritui itse vedostaan hyvin. Silti täytyy muistaa, että pelkkä esiintyminen ei riitä. Kaikki itsessään on promootiota. Se, miten olet taukohuoneessa, miten käyttäydyt tuotantotiimille tai medialle on sitä kuuluisaa ja tärkeää promootiota. Erittäin ratkaisevia asioita tulevaisuuden suhteen.

Finaalissa Markku Laamanen käpertyi omaan pieneen tilaansa ottamatta kontaktia juuri ollenkaan muihin kisailijoihin. Kannustaminen loisti poissaolollaan. Toki voi olla, että paineet olivat vain niin suuret ja että hän halusi keskittyä vetoonsa sataprosenttisesti. Varmasti näinkin, silti hyvät käytöstavat pitäisi aina muistaa. Iinan läheisiltä hän kysyi kuinka on käsitelty tappiota, jos sellainen tulee eteen. Ilmeisesti omaa tappiota ei Markku ollut ehtinyt miettiä. Talentin sivuilta löytyy pätkä jossa markku toteaa: "Tää ala on semmonen jossa vaaditaan kuudentoista vuoden ikä, ennen kuin pääsee noihin ammattilaisjuttuihin, siinä on Iinalla vielä muutama vuosi ootettavana". Suoraan sanoen tämä on minulle täysin uutta tietoa, sillä onhan suomessa ollut kautta aikain alle kuusitoista vuotiaita, jotka ovat olleet levybisneksessä mukana ja isosti. Joten levynteko ei tule olemaan este, korjatkaa jos olen väärässä.

kun tulokset oli julkistettu, Markku siirtyi pika pikaa hotellille onnittelematta muita kilpailijoita. Pressitilaisuudessa ei miestä näkynyt ja aamulla saimme lukea surullisia ja väsyneitä kommentteja, kuinka kisan voittaja ei ollut Markun mielestä oikea voittaja.

Kehottaisin herra Laamasta miettimään asenteitaan. Parempi olisi kääntää huomio positiivisiin asioihin ja siihen tosiseikkaan että hän vihdoin – pitkän uurastuksen jälkeen – on saanut tämän kaiken mediahuomion uudelle albumilleen ja päässyt televisioon esiintymään. Keikoistakaan tuskin on jatkossa pulaa. Itsekin olen sitä mieltä, että Markku on suosionsa arvoinen mies, ei siinä mitään.

Julkisuus on kaksiteräinen miekka. Tänään ystävä – huomenna vihollinen. Myös Markun pitäisi kyetä käsittelemään tappionsa. Niin me muutkin teimme. Loppujen lopuksihan voittajia voi olla vain yksi.


- Jari Uutela - ( www.lyyrica.org/jariuutela)
EDIT: 25.11

1 kommenttia:

  1. Fiksuhkoa tekstiä J.U.! Kiva kuulla näkemyksiä esirippujen takaa.

    Syksyn tapaus Talent todellakin päättyi todelliseen draaman kaareen. Voittajaksi musta hevonen (josta tosin itse löin vetoa hyvän kertoimen vuoksi ;)), ja kisan suosikit taipuivat - osa reilusti häviten, osa huonosti häviten. Yleisesti finaalin taso oli kova. Voiko parempaa viihdettä olla?!

    Laamanen kaivoi itselleen valtaisan kuopan, josta ylös pääsemiseksi ei riitä se, että toivoo asian unohtuvan. Laamasen käytös edellyttää, että mies tulee sitä itse selittämään. Näkisin, että rehellinen anteeksipyyntö tässä tilanteessa pelastaisi sen mitä pelastettavissa on. Mihin se sitten riittää, jää nähtäväksi. Iltalehdelle annetut kommentit perseenpaljastajista yms. ovat käsittämätöntä tekstiä..! Laamaselle sopisi opetusvideoksi vaikkapa neljäsluokkalaisen Iina Kangasharjun haastattelu siitä, miten media otetaan kisan jälkeen vastaan. Siinä oli ammattimaista otetta vaikka ei olekaan vielä kriittistä 16 vuoden ikää saavuttanut.

    Semifinaaleihin jäi useita hyviä laulajia, joihin lukeutuu myös tämän blogin kirjoittaja. Siitä, oliko finaalissa parhaat laulajat, voidaan olla montaa mieltä. Itseäni viehätti myös K. Ignatiuksen itsensä peliin heittäminen. Myös ainakin toinen vatsatanssijoista olisi ansainnut finaalipaikan.

    Mutta voitto meni oikeaan osoitteeseen, meidän Vammalan pojalle! :)

    JH

    VastaaPoista