Ajatuksiani

vuoden 2009 levyt

2010-01-18T14:30:00.000-08:00

Ei mikään "ikimuistettava" musa vuosi. Mutta toki hyviä levyjä löytyi, mutta ehkä vain muutama maaginen. Seuraavassa minun listaus viime vuodesta:

vuoden kotimainen levy top 5:

5. Jarkko Martikainen: Toivo = Hiukan hämmentävä levy, silti hyvä levy. Se, että levyllä on vain Jarkko ja kitara, tuntui aluksi hiukan tylsältä, kunnes tajusin levyn pelkistetyn ajatuksen. Kuin kuuntelisi demoa. Tarinoita toivosta. Sisältää vuoden vahvimman kotimaisen kipaleen " Polte päästä paratiisiin".

4. Samuli Putro: Elämä on juhla = Upea levy. Putron ratkaisu lähteä soolouralle oli Putron pelastus. Musiikki sai uudesta saundista uutta potkua. Teksteissäkin aivan uutta voimaa. Nyt herra tekee selvästi musiikkia itselleen, ei bändille. Tämä kuuluu positiivisessa mielessä. Klassikko omassa tyylissään.

3. Chisu: Vapaa ja yksin = Valtava kohennus edellisestä levystä. Lyhyt ja tehokas levy. Teksteissä terävyyttä ja ammattilaisen otetta. Ja kun nainen on äänittänyt, tuottanut, tehnyt biisit, eli käytännössä kaiken, niin ei voi kuin nostaa hattua.

2. Pmmp: Veden varaan = Aluksi järkytyin, petyin ja olin vihainen. Lopuksi humalluin, rakastuin ja annoin sydämeni tälle levylle. Oli pakko kuunnella ja kuunnella. Rohkea levy.

1. Laura Sippola: Rakkautta vain = Kokonaisuus, erilainen ja vaikuttava. Hienoja tarinoita ja hienoa tulkintaa. Laura ei kosiskele massoja vaan tekee sydämestään musiikkia. Vuoden paras kotimainen levy. Kansia myöten viimeistelty kokonaisuus. Ei yhtään keskinkertaista viisua.

vuoden ulkomaalainen levy top 5:

5. Imogen Heap: Ellipse = Minulle ehdottomasti vuoden odotetuin levy ja vuoden suurin pettymys, siltikin yksi vuoden parhaista levyistä. Mutta edellinen Imogenin levy oli jotain niin valtavaa, että se laittoi niin valtavat odotukset tähän levyyn, että tämän levyn kuuntelu muodostui alkuhetkistä alkaen mahdottomaksi. Koko levy on ylituotettu kauttaaltaan. Jatkuvasti liikaa tavaraa ja liikaa informaatiota. Hirveän todisteleva levy. Siltikin, ilman edellistä levyä tämä olisi vuoden tapauksia. Nyt ei vaan voi välttyä vertailulta. Se on varmaan minussa vika. Silti suosittelen levyä. Ei tämä huono todellakaan ole.

4. The Swell season: Strict joy = Debyyttilevy oli maaginen. Bändi nousi raketin lailla huipulle. Ja se Falling slowly, yksi maailman parhaista kappaleista löytyi siltä maagiselta debyytiltä. Kakkoslevy on kyllä hyvä, silti lievästi pöhöttynyt ja siirappinen. Paikoitellen jopa huonolla tavalla linjaton. Mutta kuuluu vuoden levyihin pienestä pettymyksestä huolimatta.

3. Leah Andreone: Avalanche = Tätä levyä ei oikein saa mistään. Itsekin jouduin metsästämään hikisesti. Aivan helvetillisen kova levy. Pienjulkaisu ja todellinen sääli, että tällaiset levyt eivät pääse ihmisten korviin. Jopa masentavaa. Minulle vuoden levyjä. Sisältää vuoden parhaita biisejä, kuten "A flaw in the way you love me" ja "I´m here".

2. Regina Spektor: Far = Sekava kokonaisuus, mutta noin 5 aivan järjettömän maagista biisiä tekevät tästä levystä todella hyvän. Loputkin ovat ihan hyviä. Jotkut biisit kaatuvat omaan näppäryyteensä, mutta "Eet" , "Laughing with", "Blue lips", ovat tämän vuoden yksittäisiä helmiä. Epätasaista Mahtavuutta.

1. Jenny wilson: Hardships = Valtava kokonaisuus jota pitää kuunnella ja kuunnella. Se, joka jaksaa tehdä tämän työn, niin saa nauttia valtavasta retkestä vaalean naisen tummaan, rytmikkääseen ja oivaltavaan musiikkiin. Rakastettava levy. Sovitukset valtavirrasta poikkeavia.

Erityismaininta:

Tori Amos: Abnormally attracted to sin = Rautarouva senkus jaksaa. Ei se edes tarvitse perusteluja. Hyvä levy.

Tapaus Laamanen

2009-11-23T10:16:00.000-08:00

Minulla oli etuoikeus päästä Talentin takahuoneeseen kilpailun ajaksi – Iina Kangasharjun tukijoukkolaisena –
ja pääsin tarkastelemaan tunnelmaa hyvin läheltä. Itse jo semifinaaleissa pudonneena arvostin (ja arvostan) kokemusta erittäin korkealle, sillä minulle tässä oli kyse myös promotoinnista ja uusien ihmisten kohtaamisesta.

Pääsin kenraaliharjoituksissa ”vara-tuomarin” rooliin (Katja Stålin sijaisena) ja kommentoin Markulle, kuinka hänen äänensä oli valtaisan hyvässä kunnossa ja muutenkin äänentasapaino oli sillä hetkellä huikeaa. Myös finaaliveto oli mielestäni laadukas.

Nämä ovat mielestäni seikkoja joista pitäisi olla ylpeä. Se että voittaako vai ei, on tässä vaiheessa hyvin toissijaista. Markun kohdalla voitto oli jo sekin, että hän yleensä lunasti finaalipaikan ja suoritui itse vedostaan hyvin. Silti täytyy muistaa, että pelkkä esiintyminen ei riitä. Kaikki itsessään on promootiota. Se, miten olet taukohuoneessa, miten käyttäydyt tuotantotiimille tai medialle on sitä kuuluisaa ja tärkeää promootiota. Erittäin ratkaisevia asioita tulevaisuuden suhteen.

Finaalissa Markku Laamanen käpertyi omaan pieneen tilaansa ottamatta kontaktia juuri ollenkaan muihin kisailijoihin. Kannustaminen loisti poissaolollaan. Toki voi olla, että paineet olivat vain niin suuret ja että hän halusi keskittyä vetoonsa sataprosenttisesti. Varmasti näinkin, silti hyvät käytöstavat pitäisi aina muistaa. Iinan läheisiltä hän kysyi kuinka on käsitelty tappiota, jos sellainen tulee eteen. Ilmeisesti omaa tappiota ei Markku ollut ehtinyt miettiä. Talentin sivuilta löytyy pätkä jossa markku toteaa: "Tää ala on semmonen jossa vaaditaan kuudentoista vuoden ikä, ennen kuin pääsee noihin ammattilaisjuttuihin, siinä on Iinalla vielä muutama vuosi ootettavana". Suoraan sanoen tämä on minulle täysin uutta tietoa, sillä onhan suomessa ollut kautta aikain alle kuusitoista vuotiaita, jotka ovat olleet levybisneksessä mukana ja isosti. Joten levynteko ei tule olemaan este, korjatkaa jos olen väärässä.

kun tulokset oli julkistettu, Markku siirtyi pika pikaa hotellille onnittelematta muita kilpailijoita. Pressitilaisuudessa ei miestä näkynyt ja aamulla saimme lukea surullisia ja väsyneitä kommentteja, kuinka kisan voittaja ei ollut Markun mielestä oikea voittaja.

Kehottaisin herra Laamasta miettimään asenteitaan. Parempi olisi kääntää huomio positiivisiin asioihin ja siihen tosiseikkaan että hän vihdoin – pitkän uurastuksen jälkeen – on saanut tämän kaiken mediahuomion uudelle albumilleen ja päässyt televisioon esiintymään. Keikoistakaan tuskin on jatkossa pulaa. Itsekin olen sitä mieltä, että Markku on suosionsa arvoinen mies, ei siinä mitään.

Julkisuus on kaksiteräinen miekka. Tänään ystävä – huomenna vihollinen. Myös Markun pitäisi kyetä käsittelemään tappionsa. Niin me muutkin teimme. Loppujen lopuksihan voittajia voi olla vain yksi.

- Jari Uutela - ( www.lyyrica.org/jariuutela)

EDIT: 25.11

hienoja ajatuksia

2009-10-24T05:28:00.000-07:00

Vihdoin, Jari Uutela päättää vaivautua blogin ääreen ja kirjoitella jotain järkevää. Ehkä tulevat päivät helpottavat tätä urakkaa, juuri nyt ihmettelen blogistin ihmeellistä maailmaa.

Mutta tulevaisuudessa paljon ajatuksia musiikista, musiikistani ja tulevasta levyn teosta.